Videoita matkailuajoneuvojen käytöstä

Matkailuajoneuvotuojat ry on julkaissut hyviä videoita matkailuajoneuvoista kiinnostuneille.

Yhteiset videot

Matkailuauto vai -vaunu?

Karavaanarin ajokortit ja yhdistelmäpainot

Lapset matkailuajoneuvossa

Ilma- vai vesikeskuslämmitys ja laitteiden paneelit

Ajoneuvojen vesijärjestelmien täyttö ja tyhjennys

Hellan ja jääkaapin käyttö ja kaasupullon vaihto

Ajoneuvon sähkökytkentä ja tarpeelliset lisävarusteet

Varautuminen talveen ja talvikäyttö

Matkailuautot

Ajoneuvotyypit ja pohjaratkaisut

Lähtövalmistelut ja ulkoiset tarkastukset

Ajamisen aakkoset ja leiriytyminen

Markiisin avaus ja myrskysuojauksen asennus

Matkailuvaunut

Vaunutyypit ja pohjaratkaisut

Lähtövalmistelut ja ulkoiset tarkastukset

Ajamisen aakkoset ja leiriytyminen

>>Tutustu myös ostajan oppaaseen (liikkuvakoti.fi)

Mina haluan ajaa!

Arvostettu autotoimittaja Vesa Eskola kirjoittaa blogissaan hurjia. Hän odottaa itseohjautuvaa matkailuautoa. Apua, minä en odota!

"Näillä kilometreillä" voin olla tätä mieltä. Olen ajanut melkoisen määrän kilometrejä elämäni aikana, olematta autoliikenteen ammattikuski vajaan kuuden vuoden taksituuraajan työsarkaa lukuunottamatta. 

Ja edelleen pidän ajamisesta. Se on lähes poikkeuksetta rentouttavaa oli sitten ruuhka tai ei täällä pääkaupunkiseudulla. Pitkän karavaanariuran aikana olen ajanut keskimäärin matkailuajoneuvolla reilut 10 000 km vuodessa ja muut siviili -ja työajot päälle. Eikä vieläkään kyllästytä. No miksi ei?

Vanha sanonta "Jos et aja, et näe" pitää hyvin paikkansa. Toki joku voi sanoa, että "Jos et lennä, et näe", tai "jos et purjehdi, et tiedä veneilystä mitään". Totta kaikki nämä väittämät, mutta nyt kirjoitan karavaanariharrastuksen näkökulmasta. 

Tähän harrastukseen, kuten veneilyynkiin tai moottoripyöräilyyn, kuuluu olennaisena osana paikasta toiseen siirtyminen, jonka aikana katsellaan ympärille, "navigoidaan" sähköisten apurien avulla, ihmetellään maailman menoa tai sitten vain rauhoitutaan ja nautitaan, unohtamatta vastaantulevan karavaanarin tervehtimistä. Ja perillä "jossain" levätään, tutustutaan uusiin paikkoihin ja suunnitellaan seuraavaa siirtymää. Näin liikkuvat ihmiset tekevät.

Ajamisen nautintoon vaikuttaa tietenkin myös käytössä oleva kalusto. Keskimäärin se on tämän harrastuksen piirissä olevilla varsin hyvää ja luotettavaa. Hyvä näin, sillä jatkuva kädet rasvassa olo voi pyyhkiä monen mielestä ne hyvät kokemukset, joita on kertynyt reppuun. Nykyisin myös lapsiperheille on olemassa lukuisa määrä viihdykkeitä ja ilmastoitu sisätila matkojen ajaksi. Ennen laskettiin rekisterikilpiä tai punaisten autojen määriä.

Henkilökohtaisesti toivon, että Eskolan Vesa joutuisi odottamaan itseohjautuvaa matkailuautoa vielä monta vuotta. Jos haluan matkustaa toisen kyydissä, valitsen junan tai linja-auton. Sitä tunnetta, jonka matkailuauton ja aiemmin vaunun veturissa ollessa aina koen, ei saa tuhota itseohjautuvalla autolla. Minä en halua tätä muutosta!

Eskolan Vesan tuntien tiedän, että hänellä on oikeus odottaa itseohjautuvaa, sen verran mies on vuosien mittaan rattia pyörittänyt, että sallittakoon odotus hänelle.

Mitä sinä ajattelet asiasta? Odotatko jo itseohjautuvaa matkailuautoa? 

Lue Vesan blogi Moottori-lehdestä

Mistä uusia voimia joukkoon?

SF-Caravan yhdistysten omilla alueilla on haaste, joka ei ehkä ole tiedossa kuin niillä, jotka ovat alueiden kausipaikkalaisia.

Pääsiäisviikolla tuli kierreltyä ennen käymättömillä sekä normaaleilla että SFC-alueilla (jäsenyhdistysten alueet). Yhdistysten alueiden saunoissa kuulee mielenkiintoisia keskusteluita. Aiheet ovat laidasta laitaan.

Yhtä saunakeskustelua jäin todella miettimään. Erään alueen kausipaikkalaiset iäkkäämmät mieshenkilöt pohtivat saunassa asiaa, joka on monella alueella akuutti: mistä löytyy alueelle nuoria karavaanareita, jotka ottaisivat alueen yhteisistä asioista vastuuta.

Eräs keskustelija kiteytti asian näin: "Olisi hienoa, jos jotkut nuoret tulisivat alueelle ja sanoisivat, että levätkää ja nauttikaa, me hoidamme nyt hommat tästä eteenpäin."

Toki olen tietänyt tämän harrastuksen suuren haasteen harrastajakunnan ikääntymisestä, mutta edellä mainittu kiteytys avasi silmäni vielä enemmän, miten asia näkyy ja tuntuu jopa fyysisesti SFC-alueilla. 

Itse olen matkailuautoilija, joka kiertelee eri alueilla, juurtumatta mihinkään tiettyyn paikkaan. Tästä syystä talkoovoimien nuorentaminen ei minulle näy. Toisaalta näen tämän saman asian toisesta näkökulmasta kerrostalomme talkoissa: aina ne samat kasvot mukana, tietyt kasvot ei koskaan.

Mitä voimme tehdä?

Me tarvitsemme joukkoomme uusia, nuoria harrastajia, joilla on innostusta ja virtaa ottaa vastuuta yhdistysten asioista. Vaikka saisimme uusia nuoria harrastajia, niin miten saamme heidät innostumaan paikallisen yhdistyksen oman alueen käytöstä ja siellä aktiivisesta toiminnasta? 

Minulla ei ole vastausta esittämääni kysymykseen, onko sinulla? 

Tehtaalta kotiin

Talvisin autojen haku satamasta on haasteellista.

Mitä tapahtuu sen jälkeen, kun ostaja on kirjoittanut nimen alle uuden matkailuajoneuvon tilaussopimukseen? Vastauksen saat tässä jutussa.

Tämä juttu on jatkoa tammikuussa julkaistuun ”Osta oikein” juttuun, jossa kerrottiin matkailuajoneuvoon ostoon liittyviä vinkkejä.

Uuden matkailuajoneuvon ostaja ei tarvitse murehtia siitä, millainen logistinen hässäkkä alkaa siitä, kun nimi on kirjoitettu tilaussopimukseen. Tämän jutun tavoitteena on selvittää uuden matkailuajoneuvon ostajille, mitä oikeasti tapahtuu ”kulisseissa” siihen asti, kunnes ajoneuvo on myyjäliikkeen pihassa.

Tehtaalla autot valmistetaan tilausten mukaan.

Suurin osa Suomessa myytävistä matkailuajoneuvoista valmistetaan Saksassa, Sloveniassa, Ruotsissa ja Italiassa. Kullakin atkailuajoneuvo-valmistajalle on oma tilaus- ja valmistusprosessinsa, mutta ajoneuvon valmistumisen jälkeen matka Suomeen ja paperisota täällä on monella merkillä hyvin samanlainen. Osalla merkeistä on Suomessa tehtaan edustajaorganisaatio, joka hoitaa yhteydenpidon tehtaaseen (tilaukset, toimitukset, takuuasiat jne) ja valtakunnalliset markkinointitoimet ja tukitoimet jälleenmyyjiin. Näitä merkkejä ovat muun muassa Adria, Bürstner, Dethleffss, Hymer, Kabe, LMC ja Sunlight. Muiden merkkien maahantuojana ja tehtaan edustajana toimii joko yksittäinen piirimyyjä suoraan tai tehtaan agentti, joka voi myös olla yksi piirimyyjistä.

Tilaushetkellä on merkitystä

Kun ostaja on allekirjoittanut tilaussopimuksen uudesta matkailuajoneuvosta myyjäliike lähettää tiedot tehtaalle joko suoraan tai Suomessa toimivan tehtaan edustajan kautta. Tärkeää on, että tilausvaiheessa kaikki ostajan toivomat tehdasvarusteet kirjautuvat tehtaan järjestelmiin oikein. Myyjällä on siis suuri vastuu tarkastaa tehtaan tilausvahvistus, että se varmasti vastaa ostajan kanssa tehtyä tilaussopimusta.

Kotimaan varustelussa voi mennnä useita päiviä.

Eri matkailuajoneuvomerkeillä ja malleilla on erilaiset toimitusajat. Tehtaat tekevät tuotteita sarjoina, joten tilausajankohdalla on merkitystä. Matkailuajoneuvojen vuosimallit vaihtuvat kesän jälkeen. Tästä syystä syyskuussa pidettävillä Lahden Caravan messuilla tehdyt tilaukset saadaan tehtaan toimituslistoille hyvissä ajoin. Ennen Lahden Messuja Keski-Euroopassa on elokuussa suuret Düsseldorfin Caravan-messut, jotka poikivat tehtaille suuren joukon tilauksia.

Mallivuoden keväällä tehtyjen kauppojen hieronnassa voi myös tulla myyjältä vastaus, että ”mallivuoden toimitukset on myyty loppuun”. Silloin keskusteluvaihtoehdoksi jää usein seuraavan mallivuoden toimitukset. Myyjäliikkeet eivät nykyisin enää tilaa mielellään varastoon ajoneuvoja ilman asiakastilausta, koska ostajien tarpeiden ennakointi on haasteellista. Tilaustoimituksilla ostaja saa juuri sellaisen varustelun ajoneuvoonsa kuin haluaa. Keskimääräinen uuden matkailuajoneuvon toimitusaika on 3-4 kuukautta tilauksesta.

Tilatun matkailuajoneuvon valmistumisen ajankohta viikkotasolla on yleensä suomalaisen myyjän tiedossa. Valmistumisajankohdan varmuus vaihtelee merkeittäin. Usealla merkillä se on suuntaa antava, osalla hyvinkin tarkka.

Ajoneuvonne on valmis

Kun ajoneuvo on valmistunut tehtaan linjalta, myyjäliike saa siitä tiedon. Tämän jälkeen käynnistyy melkoinen logistinen prosessi. Ensin myyjäliike antaa tehtaalle ajoneuvon lastausluvan satamaan vietäväksi. Ajoneuvoja ei viedä yksitellen vaan yleensä kuljetusyritys odottaa tehtaalla lastin täyttymistä (2-3 ajoneuvoa), jonka jälkeen matka satamaan voi alkaa. Satamassa ajoneuvo luovutetaan huolitsijalle, joka huolehtii sen ensimmäiseen mahdolliseen laivaan. Paikkaa ei yleensä varata etukäteen, joten ruuhka-aikoina ajoneuvo voi odottaa vapaata paikkaa satamassa useita päiviä. Kun laivapaikka on saatu, huolitsija ilmoittaa ajoneuvon tilanneelle myyjäliikkeelle sähköpostilla laivauksen tiedot: ajoneuvon tyyppi, mikä laiva ja milloin Suomessa.

Satamassa luukulta toiselle

Useimmat matkailuajoneuvot tulevat Helsinkiin Vuosaaren satamaan. Ajoneuvoja toimitetaan tehtailta myös muihin Suomen satamiin. Satamien lähellä toimivat myyjäliikkeet hakevat ajoneuvot yleensä itse satamasta. Moni kauempana toimiva myyjäliike hoitaa kuljetukset kuljetusliikkeiden avulla.

Luukulta luukulle kohti autoa tie vie.

Satama-alueilla ulkopuolisten liikkuminen on tarkkaan vartioitua ja ajoneuvot haetaan satama-alueella toimivien huolintaliikkeiden avustamana. Esimerkiksi Vuosaaressa kuljetus sataman portilta satama-alueelle oikeaan paikkaan hoidetaan huolintayritysten henkilöautoilla, jotka liikkuvat ennalta ilmoitetun aikataulun mukaan. Myyjäliikkeen edustajat joutuvat käymään vähintään kahdella luukulla saadakseen ajoneuvon avaimet ja kaikki sen dokumentit, jotka tehdas on lähettänyt.  Satama-alueella vastaanotettava ajoneuvo tarkastetaan huolellisesti mahdollisten ulkoisten kuljetusvaurioiden havaitsemiseksi, koska silloin vielä vastuu niistä on kuljetuksen hoitaneella laivayhtiöllä. Satama-alueelta poistumisen jälkeen reklamaatiota ei voi enää tehdä.

Satamasta ulosajo tehdään myös huolintaliikkeen johdolla. Talvella liikkeeseen ajetaan ”kieli keskellä suuta”, koska ajoneuvot tulevat tehtaalta kesärenkailla. Myyjäliikkeillä on lupa siirtää koeajokilvillään ajoneuvot kesärenkailla lähistöllä oleviin liikkeisiin.

Lopullinen paperisota Suomessa

Myyjäliikkeessä ajoneuvo varustellaan luovutuskuntoon. Moneen ajoneuvoon tehdään monien päivien varustelutyöt vielä ennen luovutusta. Samaan aikaan ajoneuvo valmistellaan dokumenttien osalta rekisteröintiin. Matkailuautot viedään näytille katsastuskonttorille, jossa niistä tehdään ”Rekisteröintikatsastustodistus” myyjän esittämien tehtaalta saatujen dokumenttien perusteella. Tämän jälkeen myyjäliike tekee sähköisesti Tullille autoverosta vapauttamishakemuksen. Tullille osoitetaan Rekisteröintikatsastustodistuksen ja tehtaan allekirjoittaman auton syntymätodistuksen (Certificate of Conformity, CoC) avulla, että kyse on autoverosta vapautettavasta matkailuautosta.  Kun Tullilta on saatu veropäätös, auto voidaan rekisteröidä ajoneuvorekisteriin ja luovuttaa onnelliselle ostajalle käyttöä varten. Matkailuvaunujen osalta rekisteröinti on selvästi suoraviivaisempi prosessi, koska niihin ei liity autoveroasioita.

Ostajan näkökulmasta tilaussopimuksen allekirjoituksen ja luovutuksen välinen aika on odottelua. Myyjäliikkeen näkökulmasta asia on toisin. Taustalla tapahtuu paljon asioita ja liikkuvia osia on monia. Siksi moni myyjäliike on varsin varovainen antaessaan toimitusaika-arvioita kaupantekotilanteessa ja myös sen jälkeen, kun ostaja kyselee ajoneuvonsa käyttöön saamisen ajankohtaa. Kun matkailuajoneuvo on saatu Suomeen, voidaan aloittaa keskustelu sopivasta luovutuspäivästä.

Varustelua kotimaassa

Ilmastointilaitteen asennus painonjakauman näkökulmasta edellyttää usein erillisen reiän tekemistä kattoon.

Fiat-alustoissa on harvoin radiota asennettuna. Nykyaikaisen multimediakeskuksen, jossa on peruutuskamerakuva mukana, asentaminen edellyttää melkoista johtohässäkkää.

Muun muassa Webaston asentamisen takia auton nokkaa joudutaan purkamaan asennuksen onnistumiseksi. 

Kenellä on halu myydä?

Viikonloppuna 20.-22.3.2015 oli matkailuajoneuvokauppiaiden yhteinen myyntinäyttely Liikkuva Koti –teeman alla. Miltä myyntinäyttelyissä näytti? Tässä on yksi näkemys asiasta.

Alan myynti on käynyt todella alavireisesti jo useamman vuoden. Matkailuautojen myynti laski viime vuonna -32 % ja vaunujen -8 %. Alkuvuosi 2015 näyttää uusien matkailuautojen osalta valoisammalta. Myynti on kääntynyt selvästi positiiviseksi. Sen sijaan vaunujen myynti on romahtanut. Tammi-helmikuun 2015 myynti on lähes 43 % edellisen vuoden vastaavaa aikaa pienempi. 

Kävin lauantaina 21.3. tutustumassa pääkaupunkiseudun viidessä myyjäliikkeessä millainen myyntinäyttely on saatu aikaan: onko myyntihaluja, miten kalustoa ja jälkimarkkinapuolta esitellään, onko väkeä jne. Kierroksen jälkeen en enää ihmettele sitä, miksi myynti ei käy alalla ainakaan kaikilla.

Kuvottavan likainen.

Aliarvioidaanko ostajia?

Myyjäliikekierroksesta kahdella myyjäliikkeellä oli nähtävissä ylipäätänsä se, että nyt on Liikkuva Koti –näyttely menossa. Toisessa näistä liikkeistä sen arvasi ulkona olevasta grillimakkaratarjoilusta, muusta sitä ei olisi sitten huomannutkaan. Sisätiloissa oli osittain tyhjää, eikä tarvike- ja huoltomyyntiä ollut lainkaan. Tässä liikkeessä luokseni tuli kuitenkin nopeasti myyjä kartoittamaan ostohalujani. Muissa liikkeissä sitä ei sitten sattunutkaan kohdalle.

Neljän liikkeen viidestä, ulkona olevat myytävät käytetyt matkailuajoneuvot olivat ulkoapäin tasaisessa pölykerroksessa ja sisätiloissa useammassa autossa oli todella likaisia yksityiskohtia. Autojen siisteyteen ei oltu panostettu lainkaan. 

Yhden myyjäliikkeen piha oli portista sisään tullessa niin tyhjä, että luulin aluksi, että myyjäliike on lopettanut toimintansa. Muutamasta asiakasautosta huomasin, että jotain toimintaa kuitenkin oli käynnissä. Vain kahdessa myyjäliikkeessä oli panostettu myös tarvike- ja huoltomyyntiin, joka on tärkeä osa ja syy ostajalle caravan-liikkeessä vierailuun.

Kodin henkeä.

Yhdellä ammattimainen ote

Jos viidestä matkailuajoneuvoliikkeestä vain yhdessä jäi sellainen tunne, että nyt on näyttelyviikonloppu, voi tulosta pitää huonona. Parhaassa liikkeessä näyttelytunteen pystyi näkemään ja kokemaan. Ulkona olevat autot oli pesty ulkoapäin, sisällä oleviin ajoneuvoihin oli laitettu pieniä sisustuksellisia yksityiskohtia kodinomaisuutta viestimään ja asiakkaille tarjoiltiin ystävällisesti kahvia ja pullaa sekä kyseltiin kuulumisia. Myös asiakkaita oli tässä liikkeessä selvästi muita enemmän. Ostajiin oli siis haluttu panostaa ja se myös näkyi.

Myyjäliikekierroksen perusteella voi vain ihmetellä, että miksi myyjäliikkeet eivät olleet panostaneet paikalle tuleviin ostajiin. Pelkkä portin aukaiseminen näyttelyviikonloppuna ei riitä. Netistä me emme kuitenkaan vielä suoraan näitä härveleitä osta.