sunnuntai 27. huhtikuuta 2014

Lapsi matkailuajoneuvomatkalla

Lapset ja matkailuajoneuvo sopivat erinomaisesti yhteen, kun aikuiset pitävät huolen turvallisuudesta niin matkalla kuin leirintäalueilla.


Käytännössä olen nähnyt paljon sekä hyviä että valitettavasti myös huonoja esimerkkejä vanhempien / isovanhempien suhtautumisesta liikkumisen turvallisuusasioihin.

Yksi näistä nähdyistä tapauksista oli Imatran leirintäaluuella: vierestämme lähti matkailuauto, jossa yksi lapsista vilkutteli takavuoteen ikkunassa kirja kädessä. Olin vähällä pysäyttää kuljettajan ja kysyä, että eikö lapsesi henki ole sinulle tärkeä.

Toinen esimerkki on kesäkuussa 2011 Saarijärvellä tapahtunyt liikenneottomuus, jossa matkailuauto kaatui vastaantulevan auton törmättyä siihen. Onnettomuudessa loukkaantui yksi lapsi. Soitin tapahtuman jälkeen Saarijärven poliisilaitokselle ja sieltä saadun tiedon mukaan matkailuautossa oli kaksi aikuista ja kolme lasta. Yksi lapsista istui vöissä kuljettajan vieressä, toinen äitinsä kanssa istuinryhmässä. Kolmas lapsi istui istuinryhmän viereisellä sohvalla, jossa ei ollut turvavyötä. Yllätys onnettomuudessa oli se, että lasinsirpaleista loukkaantunut lapsi istui ohjaamossa turvavöissä ja ilman turvavöitä matkannut ei tällä kertaa loukkaantunut. Poliisin mukaan loukkaantuminen oli kuitenkin hyvin lähellä. Kuljettajalle voidaan määrätä rikesakko, jos matkailuajoneuvossa on ilman turvavöitä matkustava henkilö.

Kolmas ikävä esimerkki oli kesällä 2011 MTV3:lla esitetty Karavaanarit-ohjelmasarja, joka antoi hyvin vaarallisen kuvan matkailuautossa matkaamisesta: matkustamossa voi olla ajon aikana ilman turvavöitä, kävellä edestakaisin tai käydä jopa suihkussa. 


Vaaranpaikkoja liikkeellä

Liikkeellä ollessa matkailuvaunuyhdistelmä on selvästi matkailuautoa turvallisempi matkustajien näkökulmasta. Nykyajan henkilöautot, jossa vaunuyhdistelmän matkustajat ovat matkan ajan, kestävät hyvin erilaisia törmäyksiä. Matkailuautojen ohjaamojen turvallisuus on parantunut vuosien kuluessa muun muassa turvatyynyjen myötä, mutta matkustamo-osan tekniset ratkaisut eivät ole kehittyneet samassa tahdissa.

Nykyaikaisen turvaistuimen saa hyvin kiinni istuinryhmään.
 Matkailuautossa pienten lasten turvallinen sijoittaminen on haaste, koska matkailuautoissa ei ole Isofix-kiinnitysmahdollisuutta ja istuintilat ovat useimmiten henkilöautoa selvästi rajallisemmat. Tärkeintä on kuitenkin saada jokainen matkustaja turvavöihin. Jos niitä ei riitä kaikille, auto on väärä. Yleisin turvavöiden määrä matkailuautossa on neljä: kaksi ohjaamossa ja kaksi istuinryhmässä. Suurimmissa matkailuautoissa on turvavyöpaikat jopa kuudelle.

Matkailuauto houkuttelee valitettavasti olemuksellaan matkustajia liikkumaan ajon aikana matkustamossa. On kiva käydä wc:ssä, hakea syötävää jääkaapista tai lueskella tai levätä vuoteessa. Kaikki nämä toimet ovat kuitenkin kiellettyjä ja äärimmäisen vaarallisia auton liikkuessa. Yksi äkkijarrutus tai nopea väistöliike voi aiheuttaa vakavia vammoja ilman turvavöitä oleville matkustajille.

Istuinryhmässä on yleensä kolmipistevyöt, joihin saa asennettua turvaistuimen. Matkailuautossa turvaistuin joudutaan kuitenkin asentamaan niin, että lapsella on kasvot ajosuuntaan. Onneksi moni nykyajan turvaistuin voidaan asentaa turvallisesti kasvot ajosuuntaan päin. Turvaistuinten valmistajat suosittelevat kuitenkin asennusta selkä menosuuntaan alle 4-vuotiaiden istuimissa.

Matkailuautossa pienen vauvan turvakaukalon voi asentaa myös ohjaamon istuimelle, mutta tällöin on varmistettava, että mahdollinen turvatyyny voidaan kytkeä pois päältä.

Vaaranpaikkoja myös paikallaollessa

Kaasuhanat ovat matkailuajoneuvoissa yllättävän alhaalla.
Turvalliseen liikkumiseen matkailuajoneuvolla sisältyy myös paikallaolo. Matkailuajoneuvossa itsessään on monia elementtejä, joita on syytä varoa pienenten lasten kanssa. Kaasulieden hanat ovat useinmiten näkyvillä keittiössä ja sellaisella korkeudella, että jopa alle kaksivuotias ylettyy niihin helposti. Huolimatta siitä, että hanoissa on turvakytkennät on niiden mahdollinen suojaaminen järkevää. Pistorasiat ovat myös usein sellaisella korkeudella, että pieni lapsi pääsee niihin vaivatta käsiksi. Pistorasioiden suojatulppia saa hyvin varustetuista marketeista.

Koska matkailuajoneuvossa ollaan pienissä tiloissa tulee pienen taapertajan eteen yllättävän usein jokin kaapin kulma, johon voi satuttaa itsensä. Jos ajoneuvossa on kerrossänky tai alkovissa vuode, on niihin kiipeäminen tai sieltä alaslaskeutuminen aina pienen tapaturman paikka. Hyvin monessa matkailuajoneuvossa vuoteissa ei ole laitoja tai suojaverkkoa. Alkoviautoissa ja autoissa, joissa vuode lasketaan katosta alas on yleensä suojaverkot. Matkailuajoneuvoissa lattiapinta-alaa on vähän, joten  lapset leikkivät sohvilla tai vuoteissa. Riehakkuus voi kostautua sohvalta tai vuoteesta tippumisena.  Monessa matkailuautossa sisään- ja uloskäynti edellyttää kiipeämista tavalla tai toisella, joka on pienelle lapselle aina pieni haaste.

Matkailuajoneuvossa wc-suihkutilaan on pienen lapsen usein helppo päästä. Tästä syystä näissä tiloissa säilytettävät kemikaalit ovat helposti lapsen mielenkiinnon kohteena. Näissä tiloissa säilytettävistä kemikaaleista pahimmat ovat wc-aine, lääkkeet ja pesuaineet.

Onko oma piha turvallinen?  

Leirintäalueilla ajotie on usein lähellä.
Karavaanari-elämään kuuluu olennaisena osana ulkoilu. Pienen lapsen kanssa ulkoilu rajoittuu usein leirintäalueelle ja erityisesti oman matkailuajoneuvon edustalle. Erityisesti kesäkautena omassa pihassa on useita pienelle lapselle kiellettyjä asioita. Tärkeimmät näistä ovat 230 V sähkökaapeli, käytössä oleva grilli ja mahdolliset kynttilät ulkopöydällä. Etuteltan tai markiisin jalat ovat myös varsin helposti liikkuvia, joihin aktiivinen lapsi voi törmätä ja aiheuttaa itselleen vahinkoa. Auton vieressä olevat aikuisten pyörät voivat kaatua helposti pienen kulkijan päälle. Monen aurinkotuolin taittomekanismi on usein sellainen, että huolimaton istuutuminen niihin voi aiheuttaa tuolin kaatumisen.
Matkailuautoissa on nykyisin hyvät ulkoa täytettävät säilytystilat. Niiden suuret ovet saattavat lähteä avoimena ollessaan seinälukituksesta esimerkiksi kovan tuulen puuskan takia.

Leirintäalueet täynnä toimintaa

Leirintälalueet ovat usein panostaneet lasten viihtyvyyteen. Lapsille on tehty monenlaisia aktiviteettivälineitä, joista yleisimmät ovat hiekkalaatikon lisäksi keinut, liukumäki ja leikkimökki. Viime vuosina monelle alueelle on tullut myös trampoliini. Kaikkien näiden käyttöön liittyy omat vaaratekijänsä, joita lapset eivät tunnista, ellei vanhemmat tee niitä heille selväksi. Erityisesti trampoliinionnettomuudet ovat yleisiä, huolimatta siitä, että trampoliinien oviaukoilla on ohjeet siitä, että vain yksi käyttäjä kerrallaan. Suurin syy näiden onnettomuuksien syntymiseen on se, että vanhemmat eivät valvo lastensa tekemisiä.

Erityisesti yleisillä leirintäalueilla ajoneuvoliikenne on sesonkiaikana vilkasta. Pieni lapsi voi hävitä sekunnissa omasta pihasta ja joutua vaunuyhdistelmän tai matkailuauton alle. Lisäsuojaa omalle pihalle saa etuteltalla tai markiisiin asennettavilla sivuseinillä. Ne eivät kuitenkaan poista vanhemman vastuuta lapsen valvonnasta.

Suomi on tuhansien järvien maa ja rannikolla on pitkä meren rantaviiva. Hyvin monen leirintäalueen ykköspaikka lämpimänä kesäpäivänä on uimaranta. Uimataidottoman lapsen pahin vaaranpaikka on rannalla olo huonosti valvotuissa olosuhteissa. Tänäkin kesänä olen joutunut toteamaan, että monen pienen lapsen vanhemmat ovat jopa naiivin luottavaisia oman uimataidottoman lapsensa kykyihin selvitä rantavedessä yksin. Uimapukuliivi ei pelasta naamalleen kaatunutta lasta. Kymmenien metrien päässä istuva ja mahdollisesti tuttavien kanssa jutteleva äiti tai isä ei ehdi pelastamaan lastaan, jos tämä kaatuu naamalleen veteen. 


Tunne vastuusi joka tilanteessa

Hyvin usein leirintäalueilla näkee lapsia isovanhempiensa mukana. Vastuulliset isovanhemmat kuljettavat lapset oikeanlaisissa turvalaitteissa siitä huolimatta, että lasten mukanaolo on satunnaista. Vuokratulla matkailuajoneuvolla matkatessa pätee samat säännöt: kaikkien on oltavat turvavöissä. Vastuullisesti toimivien vuokraamojen ja mahdolliset yksityisesti autojaan vuokraavien tulisi erityisesti korostaa turvallisuusasioita.


Jos artikkelin asiat olivat sinulle tuttuja ja toimit niiden edellyttämällä tavalla niin olet ansainnut onnittelut vastuullisena lapsen vanhempana tai isovanhempana!

Kerro/jaa omia kokemuksiasi lasten turvallisuusasioista karavaanarina lähettämällä kommentti.

perjantai 11. huhtikuuta 2014

Ne tärkeät lämmitysasiat

Ovien alareunaan ulottuva talvipeitto on hyvä varuste.
Tässä artikkelissa keskityn lähinnä matkailuautojen lämmitysasioihin, koska niistä keskustellaan eniten.

Matkailuajoneuvojen lämmitysasiat ovat olleet minulle aina ”sydämen asia”, koska olen neljän vuodenajan karavaanari.

Aloitan teemasta ilma- vai vesikeskuslämmitys? Molemmat lämmitysmuodot ovat hyviä, mutta niissä on käyttäjän kannalta selviä eroja. Ilmalämmityksen suurimpia etuja ovat nopea lämmön
jakautuminen ajoneuvoa lämmitettäessä. Hyvän ilmalämmityksen kaksi perusasiaa ovat tehokas lämmitin (yli 3 kW) ja lämmityssuulakkeiden riittävä määrä ja niiden oikeat asennuspaikat. Trumatic on käytännössä ainoa ilmalämmitysjärjestelmien valmistaja. Ilmalämmitteinen auto lämpiää selvästi vesikeskuslämmitteistä nopeammin. Lämmityksen ollessa päällä sisällä on pieni puhalluksen tunne. Suulakkeiden läppien asennoilla on suuri merkitys tasaisen lämmön saamiseksi auton eri osiin. Ilmalämmitys voi aiheuttaa allergisia reaktioita herkimmille, koska pölyhiukkasia on ilmassa lämmityksen ollessa päällä.

Vesikeskuslämmitys luovuttaa lämmitettäessä selvästi ilmalämmitystä hitaammin lämpöä, mutta lämmön jakautuminen on tasaisempaa. Järjestelmä on käytännössä äänetön, eikä pöly lennä. Patteriverkoston pituudella auton kokoon nähden ja sen sijainnilla autossa on suuri merkitys tasaisen lämmönjakautumisen kannalta. Alde hallitsee puolestaan vesikeskuslämmitysjärjelmien markkinoita. Valitettavasti Alde-lämmityksestä joutuu maksamaan noin 2 000 euroa lisähintaa.

Akilleen kantapää

Tunnetusti ohjaamon lämmitys on ollut haaste kaikille matkailuautovalmistajille. Miksi? Tehtaat eivät näytä ymmärtävän sitä, että lähes kaikissa matkailuautoissa kääntyvät etuistuimet ovat oleskelutilojen ydin paikka. Ohjaamon kääntyvillä istuimilla istutaan eniten tunteja ajoajan lisäksi.

Ajettaessa ohjaamon lämpö hoidetaan hyvin moottorilämmityksen avulla, mutta miksi siihen ei panosteta paikalla ollessa vaikka tehtailla on sen ratkaisemiseen varmasti kaikki elementit käytössä?

Tärkeimmät asiat ohjaamon lämmityksen onnistumiseksi erityisesti talvikäyttöä ajatellen ovat:

Vesikeskuslämmitys
  • lämmitysputket on johdettu istuinryhmään siten, että putket kiertävät sekä seinän reunoilla että sillä alueella (ritilöin), johon jalat osuvat sohvilla ja penkeillä istuttaessa
  • lämmitysputkien / ritilöiden ovat käännettyjen penkkien jalkatilan kohdalle, kylmän tunteen poistamiseksi
  • putket on viety etuistuimien ja seinän vierestä kohti kojetaulua
  • etuovien kohdalla on pelkkien putkien sijaan pätkä patteria, jolloin lämpöteho juuri istujan kohdalla on pelkkää putken luovuttamaa lämpöä parempi
  • lämpöputket kierrätetään kojetaulun alla etureunassa, ohjausakselin etupuolella
Ilmalämmitys
  • riittävän tehokas lämmitin, Suomen olosuhteissa teho 6 kW
  • suulakkeita on riittävästi ja ne on asennettu puhaltamaan ilmaa istuinryhmästä etuistuimia kohti 
  • lämmitysputket ja suulakkeet pitäisi löytyä myös etuistuimien kohdalta ja niiden puhallussuunnan pitäisi olla eteenpäin
  • muualla autossa suulakkeiden suuntaus lattiapinnassa ristiin
  • lämmitysputket myös vuoteiden ympäri, ei yksittäistä suulaketta esim. alkovissa
  • vähintään 1,8 kW sähkölämmitysmahdollisuus

Omassa vesikeskuslämmitteisessä autossani (Dethleffs) olen käyttänyt yli viiden asteen pakkasilla ovien alareunaan asti ulottuvaa talvietupeittoa. Se on antanut hyvän ja riittävän lämmön ohjaamoon, jossa en ole tarvinnut erillistä lämmitintä. Alden +23 –asteen asetuksella etuistuimilla lämpötila on  noin 21-22. Alle viiden asteen pakkasissa pärjää pelkillä Remiksen kaihdinverhoilla, mutta niiden käyttö kylmillä ilmoilla kostuttaa ikkunoiden sisäpinnat. Matalin pakkaskokemus on – 29 –astetta.

Matkailuautojen ohjaamon lämpöasioista puhuttaessa täytyy aina muistaa, että ”täydellistä autoa ei ole vielä tehty”. Tämä tarkoittaa sitä, että ohjaamoa ei mielestäni tarvitse saada täysin tasalämpöiseksi muun matkustamon kanssa. Alustan rakenne tuo ymmärrettäviä rajoituksia teknisiin ratkaisuihin. Silti monella tehtaalla on kaikki onnistumisen avaimet ilman suuria kustannuksia. Niitä ei vai käytetä jostain syystä, jota olen monesti ihmetellyt.

Ilmankierrolla on suuri merkitys


Lämpö tulee pattereista ritilöiden kautta.
Hyvä lämmitysjärjestelmä ei yksin takaa hyvää lopputulosta. Ilman nousee tunnetusti alhaalta ylöspäin. Tästä syystä kalusteiden ja seinien välissä pitää olla ilmasolat, jotta lämmin ilma pääsee nousemaan vapaasti ylös. Tämä pitää samalla kuivana kaappien sisäosat. 

Vesikeskuslämmitteisissä autoissa on usein etupään istuinryhmässä korotettu lattia, jonka alla kulkee patteriverkosto. Lämmin ilma johdetaan lattiassa olevien ritilöiden avulla istuinryhmässä olijoiden jaloille. 


Kaksi esimerkkiä

Jos lämpöä ei johdeta oikein tärkeisiin paikkoihin voi käydä näin:



Kuva on ilmalämmitteisen auton takatallista, jossa ei ole lainkaan lämpöputkia. Tilaan ei siis tule lämmintä ilmaa, joka pitäisi tilan kuivana.  



Näin voi käydä ikkunan sisäpinnalle pakkasella, kun ikkunan kohdalla ei ole patteria. Kuva on vesikeskuslämmitteisestä autosta, jossa ikkunan kohdalla on kaasupullokotelo. Tämän takia tehdas on päättänyt jättää patterin vetämättä ikkunaseinälle.







Vaihtoehdot lisääntyvät

Viime vuosina vesikiertoisesten lattialämmitysten tarjonta on lisääntynyt eri merkeillä. Suunta on oikea, sillä sähkölämmitteinen lattia päihittää harvoin lämpimyydellään vesikiertoisen version. Lisäksi vesikiertoisen lattialämmityksen käyttö ei edellytä sähkön saantia. Syksyllä 2013 Alde esitteli vesikeskuslämmitteisen ohjaamon maton, jonka tavoitteena on tuoda lämpö etuistuimien etupuolelle. Allekirjoittaneella ei ole siitä vielä kokemusta koeajoissa kovilla pakkasilla. 

Lämmitysputki vuoteen ja ikkunan välissä.
Sähköllä vai kaasulla?

Oikea energialähde lämmityksessä jakaa mielipiteitä. Osa on sitä mieltä, että kaasu on ainoa oikea energialähde matkailuajoneuvon lämmittämiseen. Osa taas käyttää niiden yhdistelmää, jonka nykyiset lämmitysjärjestelmät mahdollistavat. Itse kuulun siihen joukkoon, joka käyttää ensisijaisesti aina sähkölämmitystä, jolloin kaasupullojen vaihto jää vähemmälle. Alde-lämmitys mahdollistaa 3 kW:n käyttämisen, kun taas Trumatic enimmillään 1,8 kW.



Mikäli tunnistat olevasi selvästi kolmen vuoden ajan karavaanari (kevät, kesä, syksy) ei matkailuajoneuvon lämmitysasia ole ajoneuvon valinnan tärkein kriteeri. Talvikäytössä sen merkitys nousee merkittävästi.

Vinkkejä ostajille:
  • tarkista huolella ilmalämmitteisen auton lämmityssuulakkeiden sijainti, erityisesti ohjaamon osalta, suunta pitää olla etuistuimille
  • kokeile lämmityksen tehoa ja suulakkeiden lämmönohjauskyky laittamalla lämmitys täysille 
    • ohjaamo
    • vuoteet
    • mahdollinen alkovi
    • tavaratila
    • lattia
  • tarkista lämmittimen sijainti ja kotelointi, sillä se pitää ääntä käynnissä ollessaan
  • vesikeskuslämmitteisessä autossa tutki patteriverkoston sijainti ympäri auton kuten ilmalämmitteisessä
  • kiinnitä erityistä huomiota patteriverkoston sijaintiin ohjaamossa ja etupään istuinryhmässä
  • tutki patterien olo myös
    • vuoteiden reunoilla
    • alkovissa
    • tavaratilassa
    • lattiassa
 Mitä mieltä sinä olet matkailuajoneuvojen lämmitysasioista? Kerro mielipiteesi tai kysy lisää alla olevan kommenttikentän kautta.