tiistai 15. heinäkuuta 2014

Ne tärkeät painoasiat


Pituus 7,5 m, Alde-lämmitys+alaslaskettava vuode =>
paino lähellä 3500 kg ilman matkustajia.
Suurin osa suomalaisista matkailuautoista on rekisteröity henkilöauton ajokortilla ajettavaksi, jolloin kokonaispaispaino saa olla enintään 3500 kg. Jos omistat matkailuauton, oletko koskaan punninnut sitä normaalein matkustusvarustein? Yllätys voi olla melkoinen. 

Matkailuautojen painoasiat ovat tulleet viime vuosina Suomessa esiin eri tavalla kuin aiemmin. Syy tähän on se, että moni eurooppalainen autonvalmistaja on ryhtynyt merkitsemään aiempaa tarkemmin kaikki tehtaalla asennettujen lisävarusteiden painot auton vaatimustenmukaisuustodistukseen (CoC), joka on tärkeä dokumentti autoa rekisteröitäessä.  Suomessa käytännön muuttuminen on aiheuttanut sen, että uusien matkailuautojen kantavuudet ja sen myötä rekisteriin merkittävien henkilöiden määrä on joissain tapauksissa vähentynyt esimerkiksi neljästä kolmeen. Tehtaat tyypittävät autot minimivarustein ja useimmiten Suomeen tulevien autojen perusvarustus on selkeästi tätä parempi, jolloin myös auto on painavampi. Esitteissä esitetään kuitenkin yleensä massa ajokunnossa -rivillä tehtaan tyyppiyksilön paino.  

Etuteltan puheissa (karavaanarit.fi) käytiin kiivasta keskustelua asiasta tänä keväänä erään integroidun auton myynti-ilmoituksen ympärillä, kun painoksi ilmoitettiin yli 3500 kg ja maksimiajonopeudeksi 100 km/h.  

Termit tutuiksi

Matkailuautojen painoihin liittyy muutamia termejä, jotka on hyvä tuntea. Omamassa on pelkän auton paino ilman kuljettajaa ja jäljempänä ilmoitettuja tavaroita ja nesteitä.  Omamassa -termi on korvautumassa termillä massa ajokunnossa. Tähän painoon sisältyy perusauton lisäksi kuljettaja (75 kg), täysi polttoainetankki, moottorin voiteluaineet ja jäähdytysneste, työkalut ja mahdollinen vararengas. Matkailuautojen painoon lasketaan myös 90 % käyttövesisäiliön ja kaasupullojen sisällöstä.

Kokonaismassa on auton valmistajan rakenteellisen kestävyyden määrittämä paino, jota ei kuormattuna saa ylittää. Kantavuus taas ilmoittaa sen määrän kiloina, joka autoon voidaan lastata ihmisinä ja tavaroina. Kantavuus saadaan vähentämällä kokonaismassasta massa ajokunnossa -paino. Usein kantavuus käsitetään niin, että se tarkoittaa vain tavaroita. Kantavuuteen lasketaan kuitenkin mukaan myös autossa istuvat henkilöt (pl.kuljettaja), jotka näin ollen vähentävät mukaanotettavien tavaroiden kilomäärä, jos kokonaispainoa ei haluta ylittää. Laskennalliseksi henkilön massaksi arvioidaan 75 kg, josta 7 kg on matkatavaraa.

Ajokorttisäädökset

Suurimmalla osalla matkailuautojen kuljettajista on taskussaan B-luokan ajokortti, joka oikeuttaa ajamaan enintään 3500 kg painoista ajoneuvoa tai ajoneuvoyhdistelmää ja jossa on kuljettajan lisäksi tilaa enintään kahdeksalle henkilölle. Yli 3500 kg ajoneuvojen kuljettamiseen tarvitaan C-luokan ajolupa, joka tunnetaan kuorma-autokorttina. Nykyisin C-luokassa on kaksi vaihtoehtoa. C1-kortti oikeuttaa ajamaan ajoneuvoa, jonka kokonaismassa on yli 3500 kg, mutta enintään 7500 kg ja jossa on kuljettajan lisäksi tilaa enintään kahdeksalle henkilölle. Perinteisellä kuorma-autokortilla (C) voi ajaa C1-korttia painavampaa (7500 kg) ajoneuvoa ja joissa on kuljettajan lisäksi tilaa enintään kahdeksalle henkilölle. Henkilöauton kortin omistaja voi suorittaa C1-kortin autokoulussa reilulla 800 eurolla.


Euroopassa on yhtenevä ajokorttiluokitus. Ensimmäinen asiaan liittyvä direktiivi on annettu jo vuonna 1980, jossa määritettiin henkilöautokortilla ajettavan ajoneuvon suurimmaksi painoksi 3500 kg. Direktiivien vieminen kansallisiksi laeiksi on vienyt aikansa. Lisäksi direktiiveissä on myönnytyksiä, jolloin maat ovat saaneet/saavat tehtailla omia säädöksiään tiettyihin direktiivin ehtoihin. Esimerkiksi Saksassa ennen 1.1.1999 myönnetyllä B-kortilla saa ajaa jopa 7500 kg painoista ajoneuvoa.

Teoria ja käytäntö

Tyyppihyväksyttyä matkailuautoa rekisteröitäessä myyjä osoittaa katsastusviranomaiselle tehtaan vaatimustenmukaisuustodistuksen, CoC:n (Certificate of Conformity). Tästä todistuksesta ilmenee muun muassa sallittu henkilömäärä kuljettajan lisäksi. Jokainen rekisteriin merkitty matkustaja vähentää kantavuutta tässä laskennassa 75 kg (68 kg+7 kg tavaraa), joten 1+3 hengelle rekisteröitävän matkailuauton kantavuuden on oltava vähintään 225 kg, jolloin mukaan mahtuisi vain 21 kg muuta tavaraa.  Käytännössä kuitenkin vaaka ratkaisee ylittyykö auton rekisteriin merkitty kokonaispaino vai ei. Jos neljälle rekisteröidyssä autossa on vain kaksi henkilöä ja vähäinen määrä tavaraa kokonaispainon ylitystä ei todennäköisesti tapahdu. Jos neljälle rekisteröidyssä matkailuautossa matkustaa nelihenkinen perhe lomatavaroineen raikas- ja jätevesitankit täynnä niin 3500 kg kokonaispaino ylittyy melko varmasti. 

Kirjava esitystapa esitteissä

Uuden auton ostaja voi tutustua matkailuauton painoihin esitteistä, jos ne on niihin merkitty. Pieni selailututkimus Suomessa eniten rekisteröityjen merkkien esitteisiin muutama vuosi sitten osoitti, että painojen esittämiskäytäntö on hyvin kirjavaa. Esitteistä löytyy termit omamassa ja/tai massa ajokunnossa ja kokonaispaino, mutta autojen mukavuuspakettien ja yksittäisten lisävarusteiden painot ilmoitetaan vaihtelevasti. Massa ajokunnossa–rivin laskentaperusteet vaihtelevat merkeittäin. Jollain merkillä painoon sisältyy yksi kaasupullo, toisella kaksi. Jollain merkillä taas mukaan lasketaan myös kaapelikela, toisella taas ei.  

Parhaiten painoasiat ilmaistaan Bürstnerin, Dethleffsin ja Hymerin esitteissä, joissa on myös kaikkien lisävarusteiden painot ilmoitettu. Adria ilmoittaa luopuneensa lisävarusteiden painojen ilmoittamisesta 2011–esitteissä yhteispohjoismaisuuteen vedoten. 


Kun kaikki romppeet on laitettu autoon kiinni tehtaalla,
on painoa kertynyt melkoisesti.
Dethleffsin maahantuojan edustajien mukaan suomalaiset esitteet ovat käännöksiä tehtaan kotikielisestä versiosta. Tehtaat punnitsevat autot omalla tavallaan ja tästä syystä myös painojen sisältö voi olla erilainen eri merkeillä. Olisi toki hyvä, että käytäntö olisi sama kaikilla, mutta näin vain ei ole. 

- Auton mukana tuleva tehtaan CoC -todistus ratkaisee kuitenkin käytännössä sen mitä kyseinen yksilö varusteineen painaa ja kuinka monelle henkilölle auto voidaan rekisteröidä Suomessa. Sen mukaan meidän on elettävä, muistuttaa Pilvi Uoti-Briganti Dethleffsiltä.

- Dethleffsin myyjä saa auton tilauksen yhteydessä meiltä tiedon auton painosta varusteineen ja sen tulevan rekisteriin merkittävän henkilömäärän. Tieto on siis myyjän käytössä ja uskomme, että hän sen myös ilmoittaa ostajalle kaupantekovaiheessa, kertoo Uoti-Briganti. Näin vältytään ikäviltä yllätyksiltä ja kauppa tehdään oikeilla tiedoilla ja ymmärryksellä. Vastuu tietojen antamisesta on aina myyjällä.

Tehtaan Suomen edustajan rooli painoasioiden viestinnässä on merkittävä. Jälleenmyyjien koulutukseen on panostettu tämän asian tiimoilta. Esimerkiksi Dethleffsin tehtaan näkökulmasta muuttunut CoC-todistuksen käytäntö ei ole suuri asia, mutta Suomessa se sitä kuitenkin on, koska moni auto on varusteltu Keski-Euroopan tyyppiversioita paremmin ja näin ollen ne ovat myös painavampia. 

Tehdasvarusteina vai jälkiasennuksena?

Uuteen autoon tulee usein paljon lisävarusteita, joista osa on tehtaalta tulevia erilaisia mukavuuspaketteja joko alustaan tai matkustamoon liittyen ja osa asennetaan Suomessa myyjäliikkeen toimesta. Usein auton esitteessä olevassa painoluvussa ei ole mukana maakohtaisten vakiovarusteiden painoja. Suomessa monen merkin maahantuoja on sopinut vakiovarusteeksi erilaisia varustepaketteja tehtaan kanssa. Näistä yleisimmät ovat alustaan liittyvät etumatkustajan turvatyyny, vakionopeuden säädin, sähkötoimiset peilit ja sivuikkunat. Matkustamoon liittyvät vakiopaketit ovat myös usein vakiona Suomen tuotavissa malleissa: esimerkiksi ilmalämmitykseen liittyvä sähkövastuksellinen lämmitin, sähkölattialämmitys, eristetty ja lämmitysvastuksellinen harmaavesisäiliö, hyttysverho-ovi ja tv-teline. Nyrkkisääntönä voi pitää, että esimerkiksi Fiat-alustaan voi tulla helposti 100-150 kiloa esitteen omamassa -kilomäärään lisää erilaisista maahantuojan vakiovarusteeksi tilaamista varusteista. 

Tyypillisimmät Suomessa asennettavat lisävarusteet ovat markiisi, pyöräteline ja ilmastointilaite. Näistä kertyy painoa noin 85 kiloa, joka pienentää todellista, vaa´alla todennettavaa kantavuutta tehdasvarusteiden lisäksi. Mielenkiintoista on se, että Suomessa asennetut lisävarusteet eivät pienennä CoC-todistuksessa ilmoitettua kantavuutta, jonka perusteella määräytyy auton sallittu henkilömäärä kuljettajan lisäksi. 

Moni matkailuauto voidaan rekisteröidä kokonaispainoltaan joko 3500 kiloiseksi tai 3 850 kiloiseksi tai jopa sitä suuremmaksi. Tieto tästä mahdollisuudesta löytyy yleensä esitteestä. Kyse on ostajan valinnasta. Jos auto rekisteröidään yli 3 500 kiloiseksi, kuljettajalla täytyy olla vähintään C1-luokan ajolupa ja ajonopeus alenee 100:sta 80:een kilometriin tunnissa. Paljon ulkomailla matkustavien on myös syytä selvittää maakohtaiset rajoitukset yli 3 500 kiloisten autojen osalta. 

Todellisuus on karu

Nelihenkinen perhe ostaa neljälle hengelle rekistöröidyn matkailuauton, jonka massa ajokunnossa on esitteen mukaan 3050 kg. Tähän painoon sisältyy auton paino tyhjänä, lisättynä mahdollisella varapyörällä, vakiotyökaluilla, kaikki nesteet (öljyt, jäähdytin yms), polttoainesäiliö täynnä, tuorevesisäiliö ja kaasupullot 90 %:sti täynnä ja 75 kiloinen kuljettaja. Auton vakiovarustukseen sisältyy sekä alustaan että matkustamoon kuuluvia varustepaketteja. Suomessa autoon asennetaan vielä markiisi, ilmastointilaite ja pyöräteline yhteensä 85 kg.  Kun auton raikasvesisäiliö täytetään ja mukana on kaksi täyttä kaasupulloa, auto painaa punnituksessa 3285 kg. Todellista kantavuutta kolmelle matkustajalle ja heidän tavaroilleen jää vain 215 kg. Jos kuljettajan lisäksi autossa on kyydissä yksi aikuinen ja kaksi nuorta sekä heidän lomatavaransa (liinavaatteet, astiat, tv, vaatteet, polkupyörät jne) 3500 kilon kokonaispaino ylittyy varmasti todellisuudessa. 

Ylipaino tien päällä

Mitä tapahtuu, kun poliisi punnitsee tien päällä ylikuormatun matkailuauton? Poliisilta saadun tiedon mukaan jos auton rekisteriin merkitty kokonaispaino ylittyy tien päällä tehdyssä tarkastuksessa, on kyse rekisteriin merkityn kokonaismassan ylittämisestä, ei ajoluparikkomuksesta. Jos taas kuljettaja ajaa yli 3500 kiloiseksi rekisteröityä matkailuautoa B-kortilla, on kyse ajoluparikkomuksesta. Ylipainoisella autolla ajamisesta seuraa 3-9 päiväsakon sakkorangaistus, keskimäärin sakko on 6 päiväsakkoa. 

Julkisuudessa puhutaan usein, että poliisilla on jokin toleranssi ylipainoihin puuttumisessa. Näin ei kuitenkaan ole, laki on laki ja sen rikkomisesta seuraa rangaistus. Suomalaisella poliisilla on kuitenkin toivottavasti sen verran pelisilmää, että ylipainoisen matkailuauton matka ei keskeydy tarkastuspisteeseen, jotta tavaroita ei tarvitsisi jättää tielle. Poliisin mukaan Suomessa on inhimillisempi käytäntö käsitellä tämän tyyppisiä rikkeitä, kuin monessa muussa Euroopan maassa.

Tarkkana kaupanteossa

Tein muutama vuosi sitten uuden auton ostaneille pienen kyselyn painoasioiden esilletuomisesta kaupanteon yhteydessä. Kyselyn tuloksen mukaan myyjät eivät ota painoasioita aktiivisesti esille kaupantekotilanteessa. Tehtaiden edustajien näkemys taas on se, että myyjät kertovat painoasioista. Oli niin tai näin, myyjän pitäisi aina aloittaa myyntikeskustelu ostajan auton käytöstä: kuinka monta matkustajaa, kuinka paljon tavaroita, tehdäänkö koti- vai ulkomaanmatkoja? Lisäksi myyjän tulisi laskea viimeistään ostajalle annettavaan kirjalliseen tarjoukseen kaikki autoon tulevien varusteiden painot tiedossaan olevan massa ajokunnossa -painon lisäksi, jotta ostaja saa oikean kuvan auton todellisesta kantavuudesta käytössä. Pahimmassa tapauksessa myyjän ilmoittama henkilömäärä ei toteudu autoa rekisteröitäessä. 

Kun kaupan kohteena on yli 7,5 metrinen matkailuauto, on sen ajaminen henkilöauton ajokortilla usein vaakalaudalla. Tiettyjen suurehkojen matkailuautojen mainoksissa on ollut erikseen maininta "voi ajaa B-kortilla". Tämän tyyppinen mainonta antaa helposti tietämättömälle ostajalle sen kuvan, että autossa on hyvin kantavuutta monen ihmisen ja heidän tavaroidensa kuljettamiseen. Näin ei kuitenkaan todellisuudessa ole. 

Ostajilla on myös vastuunsa. Heidän on syytä suhtautua kriittisesti esitteiden painotietoihin ja pyytää myyjältä kaupankohteena olevan auton oikeat painotiedot. Lisäksi ostajan on arvioitava mukana kulkevien käyttötavaroiden ja henkilöiden painot ja näin selvittää ylittyykö auton kokonaispaino. Ostaja on se, joka maksaa mahdolliset päiväsakot ylipainosta, ei myyjä. Lisäksi runsas ylipaino matkailuautossa heikentää selvästi ajo-ominaisuuksia, etenkin talviolosuhteissa. Paras tapa selvittää auton todellinen paino on käydä lähimmällä katsastusasemalla punnitsemassa auto joko normaalein käyttötavaroin tai lomavarustein pakattuna. Jos arvelet jo autoa ostaessasi, että 3500 kilon kokonaispaino todennäköisesti ylittyy normaalikäytössä, suorita suosiolla C1-kortti ja osta kantavuudeltaan suurempi alusta.

Millaisia kokemuksia sinulla on matkailuautojen painoasioista? Kerro niistä kommenttikentässä, niin saadaan aikaan hyvä keskustelu.

Linkit:
Ajokorttiluokat (Trafi.fi)
Sakkolaskuri (Poliisi.fi)