maanantai 18. elokuuta 2014

No nyt on suorassa!

Tämä on tarina niin monelle tutuksi tulleesta "ostamisen vaikeudesta" ja siitä, että sitkeys palkitaan.


Neliportainen Quattro-malli, kuva Milenco
Kirjoitin toukokuussa matkailuajoneuvojen leiriydyttäessä suoristamiseen liittyvistä asioista. Valittelin jutussa hyvien, riittävän korkeiden ajokiilojen poissaoloa markkinoilta. 

Ostaminen voi olla joskus vaikeata

Kesän aikana sekä kotimaisissa että ulkomaisissa caravan-tarvikeverkkokaupoissa surffailtuani löysin vihdoin löysin etsimäni Englannista: Milencon valmistamat ajokiilat. Naivisti oletin, että voin tilata ne suoraan valmistajalta, mutta ei. Sivuilta ohjattiin Manner-Euroopan jälleenmyyjien sivuille. Suomen kohdalla oli tietona, että Reimo myy niitä. Otin yhteyttä netin kautta Reimon edustajaan ja kyselin, että onnistuisiko ihan ostaa kiilat ja mihin hintaan? Tätä ennen olin yrittänyt tilata niitä Reimon Saksan sivuilta, mutta osto ei onnistu sieltä Suomeen. Kyselin sähköpostilla Reimon edustajalta, että onnistuisiko kuitenkin, jotenkin.  Sain vastauksen, että ei onnistu. Syyksi ilmoitettiin, että ovat liian kalliita tuotavaksi yksittäisinä :-(.

Koska olin mielestäni löytänyt "ne oikeat" otin uudelleen yhteyttä Milencon valmistajaan. Sieltä ystävällinen Nicky-niminen henkilö lupasi välittää pyyntöni Ruotsin edustajalle, joka ottaisi minuun yhteyttä. Yhteydenottoa ei kuulunut. Ihmettelin jo tutuksi tulleelle Nickylle, että kukaan ei ole ollut yhteydessä.

Palveluasenne kohdallaan

Vihdoin alkoi tapahtua. Puhelin soi eräänä heinäkuun aamuna. Soittaja oli Juha Rautakoski Teohydrauli Oy:stä. Hän kertoi saaneensa tiedon ruotsalaiselta caravan tarvikekauppiaalta kiinnostuksestani Milencon ajokiiloihin. Juhalla oli oikea asenne asiaan. Hän halusi ratkaista tarpeeni ja lupasi tilata ne Ruotsista, koska Milenco ei myy niitä suoraan Suomeen. Viikon kuluttua Juha ilmoitti, että ajokiilat ovat noudettavissa heidän Espoon toimipisteestään.

Nähdessäni ajokiilat ensimmäisen kerran säpsähdin: oho, ne ovatkin melko kookkaat. Pituutta 81 cm, leveyttä 25 cm ja korkeus toisesta päästä 21cm. Painoa 3,8 kg/kpl. Hintaa näille testikappaleille kertyi noin 60 euroa. Lopullinen hinta lienee vajaa 80 euroa/pari. Juha Rautakoski nimesi kiilat "Tosimiehen kiiloiksi", minä taas "Äijä kiiloiksi".'

Kokemuksia käytössä


Nyt riittää korkeus normaaliolosuhteissa.
Kiilat ovat neliportaiset (myös kolmiportaisia saatavana). Tasot ovat 4 cm, 8 cm, 12 cm ja 16 cm. Nyt on ostosta jo sen verran aikaa, että käyttökokemusta on kertynyt jonkin verran.

Tässä plussat ja miinukset: 

+ kiiloille on helppo ajaa, koska ne ovat leveät
+ selvä portaat
+ korkeus on riittävä, ylintä porrasta on jo tarvittu
+ kätevä säilytyspussi
+ tukeva rakenne

- vievät tilaa takatallissa aiempia enemmän
- melko painavat
- talvikäytössä lumi voi pakkaantua reikiin 

Testaaminen jatkuu ja kokemuksia kertyy eri leirintäalueiden myötä. Nyt ei enää tarvitse viritellä lisäpaloja kiilojen alle, näin ainakin uskon. Talvikäytön kokemukset ovat vielä edessä.

Huolimatta siitä, että ostamisen alkutaival oli takkuinen, homma päättyi hyvin maaliin.

Jos kiinnostuit ajokiiloista, ota yhteyttä Juha Rautakoskeen/Teohydrauli Oy, Espoo, puh. 09-452 00333. 

Linkkejä
Teohydrauli Oy
Milenco.com
Käyttäjäkokemus Englannista

tiistai 5. elokuuta 2014

Matkailuajoneuvolla Englantiin

Kauniita maalaismaisemia Länsi-Englannissa.
Nyt kun suurimmalla osalla suomalaisista on kesäloma jo takana, on aika kääntää katseet seuraavan vuoden kesälomaan. Tässä tulee hyvä vinkki ensi kesäksi.

Kun suomalainen kertoo käyneensä Englannissa, on kohteena yleisimmin ollut Lontoo tai Edinburgh ja kulkuvälineenä lentokone. Moni ei tiedä, että Englanti on upea automatkailumaa karavaanarille. 

Tämän jutun tavoitteena on rohkaista suomalaisia matkustamaan autolla Englantiin. Tiedot perustuvat omaan matkaamme kesäkuussa 2013, jolloin kiersimme saaren ympäri (n. 2400 km). 

Etukäteen suunnittelu kannattaa aina

Englanti on kompaktin kokoinen maa kierrettäväksi kolme-neljän viikon loman aikana. Saarelle pääsyyn on monia reittejä useasta eri manner-Euroopan maasta muun muassa Belgiasta, Hollannista, Ranskasta ja Tanskasta.  ”Rannalle” on Suomesta monta eri reittiä: Ruotsin ja Saksan tai Tanskan kautta tai suoraan Travemündeen ja siitä kanaalille. Tunnetuin ja nopein reitti on kanaalin ylitys Ranskan Calaisista Englannin Doveriin, kesto 1,5 tuntia.  Directferries.fi –verkkosivusto on hyvä apuväline saarelle meno/paluun suunnitteluun. Sivustolla näytetyt hinnat ovat juuri sen hetken hintoja. Lauttasatamassa juuri ennen laivan lähtöä ostettu lippu on kokemuksemme mukaan kalliimpi. Eniten liikennöidyille reiteille lippuja ei ole pakko ostaa etukäteen, sillä tilaa yleensä on. Etukäteen ostetun lipun hinta on todennäköisesti edullisempi, mutta sitoo sinut tiettyyn vuoroon. Meillä meno- ja paluuylitykset matkailuautolla (7,5 m, 2 henkeä) maksoivat välillä Calais-Dover yhteensä noin 250 euroa. 


Calaisin satamassa on aina väkeä.
Matkailuajoneuvoja otetaan myös Eurotunneli-junaan. Matka-aika on 35 minuuttia, joka on Calais-Dover –lauttamatkaa noin tunnin lyhyempi. Siitä huolimatta meistä tuntui mukavammalta mennä meren päällä kuin sen alla. Eurotunnelin hinnat saa helpoimmin Eurotunnelin nettisivuilta. 

Reitin suunnitteluun Google Mapsin karttaohjelma on hyvä apuväline. Reittisuunnitelmat voi tallentaa ja niitä voi muokata myöhemmin. Palvelu laskee koko ajan myös kokonaismatkan. Toki suunnittelua voi tehdä myös navigaattorilla, mutta Google Mapsin reitin tallennus- ja tulostusmahdollisuus vie voiton.

Lontoossa päästörajoitusalue

Mikäli suunnittelet matkaa Lontoon seudulle, huomioi varsin laajalle alueelle ulottuva moottoriajoneuvojen päästörajoitusalue (LEZ-zone). Mikäli autosi moottorin päästönormi on Euro 4-taso tai sitä parempi – kaikki kunnossa. Mikäli se on pienempi, selvitä LEZ-sivustolta rajoitukset/sakkomaksut. Päästörajoitusalueella on kameravalvonta. Jos ajoneuvo ei ole rekisteröity järjestelmään, käyttäjä saa 100 punnan sakon/päivä. Ulkomaalainen voi rekisteröidä autonsa LEZ-järjestelmään jutun lopussa olevan linkin kautta. Rekisteröinti edellyttää auton tietojen syöttämisen valmiille lomakkeelle ja kopion rekisteriotteesta ja päästötiedosta. Rekisteröinti on maksuton.  Muutaman viikon kuluttua tulee kotiin kirje, jossa ilmoitetaan rekisteröinnin onnistumisesta.

Leirintäalueita riittää

Leirintäalueita Englannissa on pinta-alaan nähden moninkymmenkertainen määrä Suomeen verrattuna.  Englannissa on kaksi suurta karavaanarijärjestöä: The Caravan Club (CC) ja The Camping and Caravanning Club (CCC). Jäsenmaksu on molemmissa noin 50 puntaa ja kummallakin järjestöllä on hyvät nettisivut, joilla on paljon hyvää informaatiota. Niiden kautta leirintäalueiden varaus toimii hyvin. Caravan Clubilla on aktiivinen keskustelupalsta, josta kyselimme vinkkejä matkaamme varten ennen lähtöä.


Oxfordin leirintäalue, josta bussiyhteys kaupungille.
Näiden järjestöjen nettisivujen kautta varatut leirintäalueet täyttivät hyvin odotuksemme yhtä poikkeusta lukuun ottamatta (Southsea Leisure Park, Portsmouth). Paikat olivat siistejä, vastaanotto ystävällistä ja suurimpien kaupunkien läheisyydessä julkiset liikenneyhteydet toimivat hyvin. The Caravan Clubin omat jäsenalueet ovat hyvin verrattavissa meidän yhdistysten omiin alueisiin. 

Matkan aikana ihmettelimme hieman sitä, että kesäkuun alussa moni Caravan Clubin jäsenalue oli varausjärjestelmän mukaan täynnä - paikkoja ei ollut vapaana. Saimme vastauksen paikallisilta: varausjärjestelmän varjopuoleksi on havaittu se, että moni varaa paikkoja koko vuodeksi etukäteen, eikä sitten peruuta niitä esteen sattuessa = ”no show” -ilmiö. Caravan Club on tiukentanut otettaan tämän asian korjaamiseksi.

Hyviä jäsenetuja myös suomalaisille

Me liityimme jo Suomessa The Caravan Clubiin voidaksemme tehdä muutamaan tärkeimpään paikkaan (mm. Lontoo) itse varauksen. Toki soittamalla asia olisi myös hoitunut. Sähköpostivaraukset eivät näyttäneet olevan isäntien suosiossa,  jos varausjärjestelmä oli käytössä. Caravan Clubin jäsen saa mahtavan uuden jäsenen tietopaketin, josta oli paljon apua matkan aikana.  Lisäksi jäsen saa jäsenlehdet ja sähköpostikirjeitä ajankohtaisista asioista vähintään kerran kuussa. Liityimme vielä toiseenkin järjestöön matkan aikana saadaksemme varausmahdollisuuden haluamaamme paikkaan matkan varrella. Suosittelen lämpimästi Caravan Clubiin liittymistä, jos suunnittelet matkailuajoneuvomatkaa Englantiin.

Abbey Woodin leirintäalue lähellä Lontoota.
Lontoon alueella on kaksi hyvää leirintäaluetta, molemmat Caravan Clubin jäsenalueita: Crystal Palace ja Abbey Wood . Molemmat alueet sijaitsevat hyvien julkisten yhteyksien päässä Lontoon keskustasta. Me majoituimme Abbey Woodiin, joka on 40 minuutin junamatkan päässä Lontoon keskustasta. Crystal Palace on hieman lähempänä.  Julkisen liikenteen päiväkortti maksoi vain 8 puntaa per henkilö. Abbey Wood on erittäin hyvä ja siisti leirintäalue.

Havaintoja leirintäalueista:

- alueille opastus teiden varsilla melko vähäistä, navigaattorista suuri apu
- alueiden vastaanotot ovat auki yleensä vain 8-17, eivät siis niin myöhään, kuin Suomessa on totuttu
- suuremmilla alueilla paikkoja myöhään tulijoille portin vieressä
- paikkavarausten tekoa etukäteen suositellaan
- varaudu tekemään paikkavaraus puhelimitse, sillä kaikilla alueilla ei ole nettivaraus käytössä
- tuloaikaa kysytään usein varausta tehdessä
- leirintämaksun keskihinta alle 25 euroa sisältäen sähkön, maksu maksetaan alueelle tullessa 
- lähtöaika alueelta yleensä klo 12.00, ilmoitetaan selvästi vastaanotossa
- Eu-standardi sähköliittymissä
- vanhemmilla alueilla voi olla rajoituksia sähkön käytössä ampeerimäärien osalta
- kohteliaisuussyistä käännä ajoneuvo, jos mahdollista niin, että oven suunta on sama kuin naapureilla
- alueilla on yleensä langaton maksullinen nettiyhteys
- britit vastaavat, jos kysytään, mutta eivät ole itse kovin aloitteellisia jutun aloittajia leirintäalueilla
- suuremmilla alueilla tervehtiminen on väkinäistä

Ajaminen ja liikkuminen Englannissa

Oikeanpuoleiseen liikenteeseen tottuneelle kuljettajalle ja miksei myös matkustajalle, Englannin vasemman puoleinen liikenne on aluksi melkoinen kulttuurishokki. Vastaantulevan liikenteen hahmottaminen kuljettajalle ojan puolelta, kiertoliittymissä ajaminen, normaali risteysajo ja ryhmittyminen edellyttää ensimmäisten päivien aikana erityistä ja suurta tarkkaavaisuutta. Muutaman päivän jälkeen ajo alkaa sujua. Siltikään en suosittele tuudittautumista muutaman viikon matkan aikana siihen, että ”osaan tämän homman kuten kotimaassa.” Suurien ajoneuvojen ohittaminen on haaste, kun kuljettaja ei näe vastaantulevaa liikennettä. Samoin kiertoliittymissä oikealta tulevan liikenteen näkeminen on matkailuautossa melko hankalaa. Näissä tilanteissa apukuljettajasta on korvaamaton apu.

Englanti on kiertoliittymien ”äiti maa”. Tästä syystä suurimpia moottoriteitä lukuun ottamatta kiertoliittymiä on keskimäärin 4-5 km välein. Tämä hidastaa matkan tekoa melkoisesti. Ajettu matka tunnissa jää monessa tapauksessa 50-60 kilometriin. Asia on syytä huomioida reittien suunnittelussa. Kiertoliittymiä on monen kokoisia. Suurimmat ovat nelikaistaisia ja liikennevalo-ohjattuja, pienimmät suuren pyöreän pöydän kokoisia. 

Karttoihin merkityt punaiset kantatiet ovat usein kaksikaistaisia yhteen suuntaan. Sinisellä merkityt moottoritiet ovat joko kolmi- tai nelikaistaisia. Saaren itä- ja länsirannikolla olevat kantatiet ovat varsin kapeita ja mutkaisia, joissa matkailuajoneuvolla ajaminen vaatii tarkkaavaisuutta. Teillä kyllä pärjää maltillisella ajotavalla. Tiet ovat hyväkuntoisia ja erityisesti Edinburghista Walesin rannikolle johtavat tiet muistuttavat korkeuseroiltaan ja mutkaisuudeltaan Itävallan teitä. 

Havaintoja tieliikenteestä:

- ajoratamerkintöjä runsaasti, joita kannattaa seurata etenkin kiertoliittymiin tultaessa
- kaistaviivan lisäksi teillä on vähän koholla olevia heijastimia (cat eyes), jotka hohtavat pimeällä ja näyttävät tien keskiviivan, mutta osuvat kapeilla teillä usein matkailuauton renkaan alle aiheuttaen lisätärinää
- ajovalojen käyttökulttuuri todella huono, jopa erittäin sateisella säällä autot ajavat valta- ja moottoriteillä vain seisontavaloilla tai kokonaan ilman valoja, joka on selvä haitta moottoriteillä autojen havaitsemisessa erityisesti sadesäällä
- matkailuautoilijat tervehtivät vastaan tullessa, mutta vaunuilijat eivät tervehdi matkailuautoilijaa


Stonehengen esihistoriallinen monumentti Wiltshiressa.
Englanti matkailumaana matkailuajoneuvolla ylitti kaikki odotuksemme. Maisemat ovat kauniita ja vaihtelevia, tiet hyväkuntoisia, liikennekulttuuri hyvä ja ihmiset ystävällisiä. Mitä karavaanari voi muuta toivoa? Suosittelen lämpimästi Englantia ensi kesän automatkailun kohdemaaksi manner-Euroopan sijaan.

Oletko jo käynyt automatkalla Englannissa?

Jaa kokemuksesi alla olevan kommenttikentän kautta, jotta saamme jaettua hyötytietoa mahdollisimman monelle ja laajalla kokemuksella.

Linkkejä:
Laivareittejä ja hintoja  http://www.directferries.fi 
Eurotunnelli:http://www.eurotunnel.com/uk/home/
Google Maps: http://maps.google.fi
Lontoon Lez-alue: http://www.tfl.gov.uk/roadusers/lez/default.aspx 
Caravan Club Uk: http://www.caravanclub.co.uk
Camping and Caravanning Club: http://www.campingandcaravanningclub.co.uk/